Loot box -mekaniikka videopeleissä on herättänyt paljon keskustelua. Onko tällainen mekaniikka yksinkertaisesti luokiteltavissa uhkapelaamiseksi? Ovatko loot boxit puhtaasti rahapelikysymys vai laajempi kuluttajansuojakysymys? Pitäisikö niitä säännellä, ja jos, niin kuinka?

Mitä ovat loot boxit?

Videopeleissä tarjottavat loot boxit ovat eräänlainen mikrotransaktio. Lyhyesti sanottuna mikrotapahtumat viittaavat tapahtumiin, joita pelaajat tekevät ostaakseen pelin sisäisiä tuotteita. esim. virtuaaliset esineet tai virtuaalikolikot. Toinen tapa, jota peleissä käytetään, ovat pay-to-win tapahtumat. Näitä voivat olla esimerkiksi tehokas pelin sisäinen esine, joka voidaan hankkia vain ostamalla oikealla rahalla.

Pääasiassa kritiikkiä on herättänyt ensimmäinen edellä mainituista, mutta erottelulla ei ole suurta merkitystä oikeudelliselta kannalta. Oikeudellisesta näkökulmasta ja suhteessa uhkapelilakiin tärkein ero on loot boxien ja muiden mikrotransaktioiden välillä ja ennen kaikkea loot boxien satunnaisessa luonteessa.

Loot box -mekaniikalle on yhteistä, että pelaajat voivat ostaa oikealla rahalla virtuaalisia laatikoita, jotka sisältävät satunnaistettuja pelin sisäisiä esineitä. Joissakin tapauksissa laatikko voi paljastaa tehokkaita esineitä, jotka ovat erittäin toivottuja pelaajien näkökulmasta, esimerkiksi parantamaan taitoja tai saavuttamaan uusia tasoja.

Miksi loot boxeilla on merkitystä?

Loot boxien ja muiden mikrotransaktioiden asteittainen lisääntyminen peleissä on osa muutosta, jossa pelien ostaminen on aiempaa vähemmän sidoksissa fyysisen kopion omistukseen. Pelaajat eivät omista pelejä, mutta he saavat (usein toistaiseksi voimassa olevan) käyttöoikeuden loppukäyttäjän lisenssisopimuksessa (EULA). Pohjimmiltaan tämä on tapa ansaita rahaa videopeleillä alkuperäisen myynnin jälkeen, ja sitä käytetään tilauksiin, kausikortteihin, pilvipelaamiseen (Gaming-on-demand) ja mikrotransaktioihin perustuville liiketoimintamalleille. Näitä pelejä pelaavat monesti lapset ja nuoret, joka tekee loot box mekaniikasta kiistanalaista.

Nettikasinoilla loot boxit eivät ole ongelma lasten ja nuorten kohdalla, sillä kasinoilla pelaamiseen tarvitaan 18 vuoden ikä. Parhaat kasinotarjoukset pääset katsomaan osoitteesta https://www.suomicasino.com/uudet-casinot 

Pitäisikö loot boxit luokitella uhkapeleiksi?

Yhteinen piirre kaikille loot box -järjestelmille on epävarmuuden eli sattuman elementti. Pelaaja maksaa mahdollisuudesta vapauttaa erittäin arvokkaita tai paljon haluttuja pelin sisäisiä esineitä, vaikka suurimman osan ajasta palkinto on vähemmän toivottu tavallisempi esine. On sanottu, että pelissä olevat psykologiset mekanismit ovat samankaltaisia ​​kuin perinteisissä arpajaisissa tai uhkapelissä, mikä voi johtaa riippuvuuteen.

Alankomaissa ja Belgiassa viranomaiset ovat havainneet, että jotkin loot box järjestelmät, rikkovat niiden kansallista rahapelilakia. Monilla lainkäyttöalueilla rahapelien käsitteen toteutuminen vaatii panoksen eli maksun, satunnaisen tuloksen ja palkinnon/voiton.

Loot box -järjestelmät täyttävät yleensä kaksi ensimmäistä kriteeriä. Palkinto/voittokriteeri on herättänyt eniten keskustelua.

Yksi vaihtoehto lähestyä asiaa on, että tulisi tehdä ero niiden pelin sisäisten palkintojen välillä, jotka voidaan muuttaa oikeaksi rahaksi ja joilla on siten todellista arvoa ja ne palkinnot, joita ei voida vaihtaa oikeaksi rahaksi. Alankomaissa ja Belgiassa kansalliset viranomaiset näyttävät omaksuneen loot boxien kieltämisen tekemättä eroa näiden välillä. Ranskassa puolestaan on näkemys, että loot boxit kuuluvat kansallisen uhkapelilain piiriin vain, jos näiden laatikoiden ostamisen kautta hankitut tavarat voidaan laillisesti vaihtaa oikeaan rahaan pelin ulkopuolella.

EU-tasolla Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle heinäkuussa 2020 laaditussa mietinnössä suositellaan ongelmallisten pelien suunnittelun käsittelemistä laajemmasta kuluttajansuojan näkökulmasta. Huolena on myös, että koska rahapelit kuuluvat jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, asian tarkastelu tästä näkökulmasta voi johtaa videopelimarkkinoiden pirstoutumiseen EU:ssa.